rahavirtalaskelman

Rahavirtalaskelma, tai rahavirtalaskelma pienellä nimellä, on osa yrityksen tilinpäätöstä, joka osoittaa käteisvarojen ja käteisiksi muutettavien varojen rahavirtojen kehityksen tietyn ajanjakson aikana. Se kertoo, miten yritys saa ja käyttää rahaa: millaisia käteisrahavirtoja kertyy operatiivisesta toiminnasta, investoinneista sekä rahoituksesta, sekä miten alussa olleet käteiset muuttuvat tilikauden lopussa. Rahavirtalaskelma antaa kuvan yrityksen likviditeetistä ja kyvystä rahoittaa toimintansa, tehdä investointeja ja hoitaa velkansa maksut.

Rakenne jakautuu tyypillisesti kolmeen osa-alueeseen: operatiiviset rahavirrat, investointien rahavirrat ja rahoitusrahavirrat. Operatiiviset rahavirrat kuvaavat käteisvaroihin vaikuttavia tulovirtoja ja maksutapahtumia yrityksen varsinaisesta liiketoiminnasta. Investointien rahavirrat käsittävät rahavirtoja liittyen aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ostoon ja myyntiin sekä muihin investointitoimiin. Rahoitusrahavirrat puolestaan esittävät käteisostojen ja -myyntien vaikutukset, kuten lainojen nostot ja takaisinmaksut sekä osakeanteihin liittyvät vaikutukset. Loppujen lopuksi rahavirtalaskelma näyttää tilikauden alun ja lopun käteisvarat sekä nettomuutos vaan ei sisällä kaikkia ei-kassavaikutteisia tapahtumia.

Rahavirtalaskelma voidaan laatia suoran tai epäsuoran menetelmän mukaan. Suora menetelmä esittää rahavirrat suorina erinä tulot ja maksut mukaisesti, kun taas epäsuora menetelmä lähtee nettotuloksesta ja muuntaa sen kassavirraksi poimien ei-kassavaikutteiset erät sekä käyttöpääoman muutokset. Kansainväliset standardit sekä tilinpäätöksen laatimis- ja raportointikäytännöt vaikuttavat siihen, kumpaa menetelmää käytetään.

Rahavirtalaskelman tulkinnalla on käytännön merkitys, sillä siitä saa arvion yrityksen kyvystä tuottaa kassavirtaa, hoitaa päivittäiset velvoitteet sekä rahoittaa suunniteltuja hankkeita. Se täydentää tuloslaskelmaa ja taseen tietoja antaen kokonaisvaltaisemman kuvan yrityksen taloudellisesta tilasta.