rahavarojen

Rahavarojen, tai rahavarat, käsite kuvaa käytettävissä olevia varoja, joita voidaan nopeasti muuttaa rahaksi. Termiä käytetään sekä yksityisessä yritysmaailmassa, julkisessa taloudessa kuin kotitalouksissakin, kun puhutaan maksuvalmiudesta ja taloudellisesta varautumisesta. Rahavarojen hallinta pyrkii turvaamaan likviditeetin, maksuvalmiuden sekä riittävän tuoton ohella pienentämään likviditeettiriskejä ja kustannuksia.

Rahavarojen koostumus voi sisältää käteisestä ja pankkitalletuksista sekä nopeasti realisoitavista arvopapereista koostuvia varoja ja muita likvidejä varoja. Yksityissektorilla tyypillisiä komponentteja ovat käteinen, pankkitalletukset, lyhytaikaiset velkakirjat sekä rahastojen ja muiden lyhytaikaisten sijoitusten varat. Julkisessa ja kunnallisessa taloudessa rahavarot voivat sisältää vararahaston sekä tilapäiset kassavirran puskurit, joita käytetään tulojen ja menojen vaihteluihin.

Rahavarojen käyttökohteet vaihtelevat. Yrityksessä ne mahdollistavat päivittäisten menojen, palkkojen ja tilapäisten operatiivisten kulujen maksamisen sekä reagoinnin markkinamuutoksiin. Julkisessa sektorissa rahavarot toimivat puskurina, jolla varmistetaan palvelujen jatkuvuus ja velkojen hoito silloinkin, kun tulovirta vaihtelee.

Hallinta ja mittarit: rahavarojen hallinnassa korostuvat likviditeetin seuranta, kassavirtojen ennusteet, riskien hallinta sekä sisäiset kontrollit. Tavoitteena on optimoida rahavarojen sijoitusten kustannus–tuotto–riski-suhde: liian suuri käteisvarojen määrä sitoo varoja, kun taas liian pieni likviditeetti lisää maksuvaikeuksien riskiä. Säädösten ja sisäisten ohjeiden mukaan pyritään määrittämään minimaaliset likvidien varojen tasot.