rahanpesua

Rahanpesu on taloudellinen rikos, jossa laittomasti hankittu raha käsitellään siten, että sen alkuperä ja yhteydet rikolliseen toimintaan peitetään ja varat voidaan käyttää laillisesti. Etymologisesti termi viittaa ajatukseen rahan “pesemisestä” puhtaaksi.

Rahanpesun tyypillisiä vaiheita ovat placement, layering ja integration, jotka kattavat rahavarojen tuomisen talousjärjestelmään, näennäisesti monimutkaisempien rahaliikkeiden piilotetut reitit sekä rikollisesti kerättyjen varojen käyttöönoton laillisen näköisesti.

Monet menetelmät voivat esiintyä samanaikaisesti: käteisen yhdistäminen tilisiirtoihin, kauppapohjainen rahanpesu, kansainväliset rahansiirrot sekä välittäjäyritysten kautta tehdyt siirrot, kiinteistöjen, luksustuotteiden ja kryptovaluuttojen käyttö sekä monimutkaiset yritys- ja omistusrakenteet.

Suomessa rahanpesun estäminen ja terrorismin rahoituksen torjuminen perustuu sekä EU:n että kansalliseen sääntelyyn. Rahoitus- ja muiden alojen toimijoita koskee asiakkaan tunteminen (CDD), riskiperusteinen due diligence sekä epäilyttävien liiketoimien raportointi viranomaisille. Kansainvälisesti toimijat noudattavat FATF:n suosituksia ja EU-direktiivejä, jotka on implementoitu kotimaiseen lainsäädäntöön.

Rahanpesun torjunta edellyttää tiivistä yhteistyötä finanssialan, lainvalvonnan ja oikeusviranomaisten välillä sekä riskien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä.