radiosondauksista

Radiosondaus, eli radiovastaanotuksellisesti suoritetaan väliaikainen mittaus tai testaus, on työkalu, jolla havaitaan ja analysoidaan radiosignaalin ominaisuuksia, kuten spektriä, häiriöitä, jakelun rajoja ja vastaanoton herkkyyttä. Se on erityisen hyödyllinen esimerkiksi satelliittiviestinnässä, radiolähetyksissä ja radiofysiikassa, missä halutaan tarkistaa tuotelinnojen tai injapelin toimivuus ja optimoida antennien tai aseman asetuksia.

Yleisimmin radiosondaukset toteutetaan käyttämällä spesiifisiä säätöjärjestelmiä ja tasapainosäätimiä, jotka mahdollistavat tarkan taajuus- ja signaalikuviotilin valitsemisen. Sovellukseen kuuluvat myös automaattiset dynamiikkaintegerät ja spektriohjaimet, joiden avulla pystytään reagoimaan nopeisiin taajuusyhtälöihin ja häiriöihin. Radiosondaukset voivat olla joko manuaalisia, joissa ihmisoikeon hakija säätää parametreja reaaliajassa, tai täysin automatiseerattuja järjestelmiä, jotka suorittavat säännöllisiä säännöitä ajastetusti.

Historiallisesti radiodetektio ja radiosondaukset ovat kehittyneet merkittävästi 20. vuosisadan puolivälissä, kun radiofysiikan ja mikroajattelun eroavaisuudet antaisivat uusia mahdollisuuksia mittaamiseen ja käsittelyyn. Nykyään keskeisinä ovat ratsastussivukset (RF) ja digitaalinen suorituskyky, jotka mahdollistavat entistä tarkemman ja nopeamman sekä monitaajuisten mittausten suorittamisen.