radiosignaalit

Radiosignaalit ovat elektromagneettisia aaltoja, joita käytetään tiedon siirtämiseen radiokanavien kautta. Signaali koostuu kantaja-aallosta, jonka ominaisuuksia – amplitudia, taajuutta tai vaihetta – muokataan välittämään informaatiota. Radiosignaalit voivat olla sekä ääni- ja kuva-aineiston että digitaalisen datan siirtämistä varten.

Signaalien kohdalla keskeisiä käsitteitä ovat modulaatio ja koodaaminen. Yleisimmät analogiset modulaatiot ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) sekä vaihemuodot, kuten PM. Digitaalisissa yhteyksissä käytetään modulaatioita kuten QAM, PSK ja OFDM, jolloin perillemenon tehokkuus ja virheenkorjaus paranevat. Signaali voidaan myös koodata paketteina ja virheentunnistuksella sekä -korjauksella.

Propagointi ja käytettävät taajuudet vaihtelevat suuresti. Radiosignaalit voivat kulkea ilmanjohtoja tai ilmakehän kautta riippuen taajuudesta. Matala- ja kesitaajuiset signaalit (HF) voivat heijastua ionosfäärästä ja kiertää suuria etäisyyksiä, kun taas erittäin korkeat taajuudet (VHF/UHF ja ylemmät) ovat pääasiassa suorassa linjassa vastaanottajaan. Käytännön vastaanottoon tarvitaan antenni ja vastaanotin, ja signaalin laatu riippuu voimasta, kohina- ja häiriöistä sekä monipistemäisyydestä.

Sovelluksia ovat radiolähetykset, puhelin- ja tieviestintä, Wi‑Fi- ja matkapuhelinverkot, navigaatio, radarit ja satelliittiviestintä. Spektrin hallinta ja standardointi sekä lainsäädäntö vaihtelevat maittain, ja ne varmistavat yhteentoimivuuden sekä taajuuksien käytön turvallisesti ja tehokkaasti.