radiolääkkeissä

Radiolääkkeet ovat lääkeaineita, jotka sisältävät radioaktiivisia isotooppeja. Näitä isotooppeja käytetään diagnostiikassa ja hoidossa. Diagnostisessa käytössä radiolääkkeitä annostellaan potilaalle, ja niiden kulkeutumista elimistössä seurataan kuvantamislaitteilla, kuten PET- tai SPECT-kameroilla. Radiolääkkeiden radioaktiivisuus hajoaa ajan myötä, lähettäen säteilyä, jonka avulla saadaan tietoa kudosten toiminnasta ja mahdollisista poikkeavuuksista. Yleisiä radiolääkkeitä diagnostiikassa ovat esimerkiksi teknetium-99m:iin perustuvat valmisteet ja fluorodeoksigluukoosi (FDG).

Hoidollisessa käytössä radiolääkkeitä hyödynnetään niiden kyvyssä tuhota syöpäsoluja tai lievittää tiettyjä sairauksia. Radioaktiivinen aine voidaan kohdistaa suoraan kasvaimeen tai se voi kulkeutua elimistössä tiettyihin kohteisiin, kuten kilpirauhaseen tai luustoon. Tavoitteena on, että säteilyvaikutus kohdistuu mahdollisimman tarkasti sairaaseen kudokseen ja minimoi terveiden kudosten altistuksen. Esimerkkejä terapeuttisista radiolääkkeistä ovat jodi-131 kilpirauhassyövän hoidossa ja lutetium-177 edellyttäen tiettyjä syöpiä. Radiolääkehoidot edellyttävät huolellista annostelua ja seurantaa.