radioisotoopista

Radioisotoopit ovat epävakaita isotooppeja, jotka hajoavat ajan myötä ja vapauttavat säteilyä. Isotoopit ovat atomeja, joilla on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja atomiytimessään. Radioaktiivisuus on luonnonilmiö, joka esiintyy monissa alkuaineissa. Radioisotoopit voivat syntyä luonnollisesti tai niitä voidaan valmistaa keinotekoisesti.

Hajoamisprosessissa radioisotooppi muuttuu toiseksi isotoopiksi, joka voi olla joko vakaa tai toinen radioisotooppi. Hajoamisessa vapautuva säteily voi olla alfa-, beta- tai gammasäteilyä. Alfa- ja beetasäteily ovat hiukkassäteilyä, kun taas gammasäteily on sähkömagneettista säteilyä. Säteilyn tyyppi ja energia riippuvat hajoavasta isotoopista.

Radioisotoopeilla on monia sovelluksia eri aloilla. Niitä käytetään lääketieteessä diagnostiikassa ja hoidossa, esimerkiksi kuvantamismenetelmissä ja syövän hoidossa. Teollisuudessa niitä hyödynnetään muun muassa materiaalien tunnistuksessa, paksuuden mittauksessa ja teollisuusprosessien seurannassa. Radiohiiliajoitus on menetelmä, jolla määritetään orgaanisten materiaalien ikää, ja se perustuu radiohiilen hajoamiseen. Radioisotooppien käyttö vaatii kuitenkin varovaisuutta ja asianmukaisia suojatoimia säteilyn vaarallisuuden vuoksi.