radioaaltopulsseihin

Radioaaltopulsseihin viittaa lyhyisiin, aikarajoitettuihin radioaaltoihin, joissa energia esiintyy pulssin muodossa ja jatkuva siniaalto korvautuu erillisillä jaksoilla. Pulssin pituus ja toistotiheys määrittävät signaalin aikaisen rakenteen sekä sen taajuusalueen: lyhyet pulssit sisältävät laajemman spektrin, kun taas pidemmät pulssit ovat kapeammalla taajuudella. Pulssin keskimääräinen teho ja pulssin muoto vaikuttavat sekä havaittavuuteen että kohteista saatuun palautteeseen.

Pulssin muoto ja sen spektri riippuvat käytetystä generaatiosta. Yleisimmät pulssityypit ovat rectangular-, Gauss- ja sinc-pulssit. Pulssin pituuden lisäksi tärkeä määrittävä tekijä on pulssin toistotiheys (pulse repetition frequency, PRF), joka kertoo, kuinka usein pulssi lähetetään tietyssä ajassa. Pulssin muoto vaikuttaa huomattavasti sivuaaltojen tasoon ja taajuusvasteeseen.

Pulssit voidaan tuottaa useilla tavoilla elektronisilla generaattoreilla ja modulaattoreilla. Yleisiin menetelmiin kuuluvat amplitudi-, taajuus- ja vaihemodulaatio sekä nopeilla kytkimillä toteutetut pulssimallit. Pulssien avulla voidaan hallita sekä energiaa että aikaleimaa signaalille, mikä on keskeistä monissa sovelluksissa.

Propagointi ja vastaanotto riippuvat ympäristöstä. Pulssit voivat kulkea suoraviivaisesti, heijastua kohteista tai matkustaa ionosfäärän kautta. Vastaanottimessa pulssin aikajänteen havaitseminen mahdollistaa ajan ja etäisyyden mittauksen sekä kohteen liikkeen määrityksen.

Sovellukset ulottuvat radar-, viestintä- ja mittauskäyttöihin. Radareissa pulssit mahdollistavat etäisyyden ja nopeuden määrittämisen, viestinnässä pulssimuotoja käytetään datansiirrossa, ja lääketieteessä RF-pulsseja hyödynnetään esimerkiksi MRI-teknologioissa. Radioaaltopulsseille on laaja tutkimus- ja sovellusalue, jossa aikahaarukka ja spektri ovat keskeisiä ominaisuuksia.