päävamma

Päävamma, lääketieteelliseltä nimeltään traumaatinen aivovamma (TBI), on aivokudoksiin kohdistuva vamma, joka syntyy pään äkillisestä iskun tai liikkeen aiheuttamasta voimasta. Vaikeudet voivat olla väliaikaisia tai pysyviä.

Vakavuusluokitus perustuu yleensä GCS-arvoon ja oireisiin: lievä TBI vastaa GCS 13–15 ja usein päänsärkyä tai sekavuutta; kohtuullinen TBI vastaa GCS 9–12; vakava TBI GCS ≤8. Oireet voivat ilmetä välittömästi tai viiveellä.

Yleisimmät syyt ovat kaatumiset, tieliikenneonnettomuudet, urheilu- ja väkivaltavammat. Riskitekijöitä ovat ikä, aiemmat päävammat sekä päihteiden käyttö.

Oireisiin kuuluvat päänsärky, pahoinvointi, huimaus, sekavuus, muistikatkokset, väsymys ja herkkyys valolle tai melulle. Vakavammissa tapauksissa voi ilmetä tajuttomuus, kouristukset tai halvaantuminen.

Diagnnoosin tekee neurologinen tutkimus ja kuvantaminen. Ensihoidossa korostuvat hengitys-, verenkierto- ja hapetusturva sekä valvonta. Kuvantaminen sisältää ensisijaisesti tietokonetomografiaa (TT) verimuotojen ja paineen tarkempaan arviointiin; MRI voi tarjota lisätietoa.

Hoito riippuu vamman vakavuudesta. Lievä TBI usein paranee levolla ja seurannalla. Kohtuulliset ja vakavat vammat voivat vaatia sairaalahoitoa, mahdollisesti kirurgista operaatiota verenpurkauman tai paineen hallitsemiseksi. Toipuminen vaatii usein monialista rehabilitaatiota.

Ennuste on yksilöllinen: osa toipuu täysin, osa kärsii pitkäaikaisista kognitiivisista tai motorisista vaikeuksista. Ennaltaehkäisy, kuten kypärän käyttö, turva- ja liikenneturvallisuus, on olennaista.