päätösteoria

Päätösteoria on ala, joka tutkii, miten ihmiset ja järjestelmät tekevät valintoja epävarmuuden ja erilaisten preferenssien vallitessa. Se kattaa sekä kuvailevan (deskriptivinen) että normatiivisen ja preskriptiivisen näkökulman sekä erilaiset sovellukset. Keskeisiä käsitteitä ovat tavoitteet eli utiliteetit, valinnat eli vaihtoehdot sekä epävarmuus, jota kuvataan todennäköisyyksillä ja tilastollisilla malleilla.

Klassiset mallit sisältävät odotetun utiliteetin teorian (von Neumann–Morgenstern), jonka mukaan rationaalisen valinnan tulisi maksimoida odotettu utiliteetti. Savagein teoria puolestaan tukee päätöksiä epävarmuuden vallitessa johdonmukaisuuden kautta. Bayesian päätöksenteossa epävarmuus käsitellään tilastollisina jakaumina ja päätöksiä päivitetään Bayesin säännöin. Dynaamisissa ympäristöissä päätöksentekoa voidaan kuvata Markovin päätösprosessien ja dynaamisen ohjelmoinnin kehyksissä.

Päätösteoriaa sovelletaan taloudessa, rahoituksessa, operatiivisessa tutkimuksessa, tekniikassa, tekoälyssä ja julkisessa hallinnossa. Käytännön menetelmiä ovat päätöspuiden ja vaikutusdiagrammien avulla tehtävä analyysi, epävarmuuden mallintaminen, utiliteettifunktiot sekä Bayesin päivitykset. Kehityssuunta on ollut kohti käyttäytymisen taloustiedettä ja Prospect-teoriaa, jossa ihmiset eivät aina toimi rationaalisesti, ja mallit täydentävät psykologiset seikat.