päästöverot

Päästöverot ovat veroja, joilla valtio periään maksun päästöistä, yleensä hiilidioksidista (CO2), mutta joskus myös muista saasteista tai energiankäytöstä. Niiden tarkoituksena on sisäistää ympäristön kustannukset ja ohjata yritysten sekä kotitalouksien toimintaa kohti vähäisempiä päästöjä sekä kestävempiä teknologioita ja käytäntöjä.

Veron perusta ja kattavuus vaihtelevat: vero voidaan asettaa päästöjen tai energian käytön mukaan ja se kohdistuu tietyn alan, kuten teollisuuden, liikenteen tai energiantuotannon toimijoihin. Veron suuruus ja noudatettava laajuus määrittävät sen vaikutuksen kustannuksiin ja päästöihin. Verotulot voidaan käyttää yleiseen budjettiin tai ohjata ympäristö- sekä tutkimus- tai sosiaalisiin tarkoituksiin. Joissakin tapauksissa päästöveron ja muun politiikan, kuten tukien tai siirtojen, yhteensovitus on osa ilmastopolitiikkaa.

Päästövero on markkinapohjainen väline, joka luo hinnan päästöille ja kannustaa sekä päästöjen vähentämiseen että investointeihin puhtaampiin teknologioihin. Sen vaikutukset riippuvat veron tasosta, kattavuudesta ja siitä, miten tuotosta jaetaan; verot voivat olla regressiivisiä ilman kompensaatioita tai käytettyjä tuloja. Päästöverot voivat täydentää tai ristiriidassa EU:n päästökaupan kanssa, joka on määrällinen järjestelmä.

Kansainvälisesti päästöverot ovat yleisiä erityisesti Euroopassa. Esimerkiksi Pohjoismaat ovat kehittäneet pitkälle sekä kansallisia veroja että liittoumaa tukeakseen ilmastonmuutoksen torjuntaa. Suomessa hiilidioksidipäästövero on ollut käytössä 1990-luvulta lähtien, ja se on kehittynyt kattavuudeltaan sekä veron tasoltaan.