päästöluvat

Päästöluvat ovat viranomaisten myöntämiä lupia, joiden mukaan teollisuus- tai energia-alan toimijat saavat päästää päästöjä ilmaan, vesiin tai maaperään. Lupaa käytetään päästöjen rajoittamiseen ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen. Suomessa päästöluvat voivat käsittää erilaisia päästösegmenttejä, kuten ilmakehän päästöt, vesistöihin tapahtuvat päästöt sekä haitallisten aineiden siirtymisen maaperään. Lupien laatiminen tapahtuu osana ympäristölainsäädäntöä sekä EU:n ympäristödirektiivien vaatimuksia.

Luvan sisältö ja velvoitteet määräytyvät tapauskohtaisesti, mutta tyypillisesti ne sisältävät: alueen, toiminnan tai laitoksen sekä päästöjen raja-arvot ja aikavälin; päästöjen seurantaa ja raportointia koskevat vaatimukset; mahdolliset tekniset vaatimukset, kuten käyttöönoton BAT- tai parhaiden käytäntöjen mukaiset ratkaisut; sekä valvontaan, rikkomisen seuraamuksiin ja luvan voimassaoloaikaan liittyvät ehdot. Päästöluvat voivat edellyttää jatkuvaa päästömittausta, valvontaa ja raportointia sekä säännöllisiä tarkistuksia.

Prosessi etenee yleensä hakemuksesta, ympäristövaikutusten arvioinnista (tarvittaessa) sekä viranomaisten riskinarvioinnista ja lausunnoista. Lupaa voidaan hakea sekä uusille että voimassa oleville laitoksille; luvat uusitaan tai tarkistetaan ajantasaisin kriteerein luvan voimassaoloaikana. Lupaan tehdään usein muutoksia esimerkiksi toimintamuutosten tai uusien päästörajojen yhteydessä.

Päästöluvat liittyvät sekä kansalliseen ympäristölainsäädäntöön että EU-säädöksiin, kuten teollisuuslainsäädäntöön ja pilaantumisen ehkäisyyn. Ne ovat keskeinen väline ympäristön laadun, ihmisten terveyden ja luonnon suojelun turvaamisessa sekä päästömarkkinoiden toimivuudessa.