pääomavaatimusjärjestelmiä

Pääomavaatimusjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä pääomavaatimukset tai pääomavaatimusregulaatiot, ovat rahoitusalan sääntelyn keskeinen osa, jonka tavoitteena on varmistaa rahoituslaitosten, kuten pankkien ja vakuutusyhtiöiden, vakavaraisuus ja kyky selviytyä taloudellisista shokeista. Nämä järjestelmät määrittelevät vähimmäismäärän omaa pääomaa, joka rahoituslaitoksilla on oltava suhteessa niiden riskialttiisiin omaisuuseriin.

Keskeisiä pääomavaatimusjärjestelmiä ovat Basel-sopimukset, joita rahoitusvakausneuvosto (FSB) ja kansalliset sääntelyviranomaiset kehittävät ja valvovat. Basel I, Basel II ja Basel III ovat kehittyneet ajan myötä kattamaan laajemman kirjon riskejä ja asettamaan tiukempia vaatimuksia. Basel III, joka otettiin käyttöön vastauksena vuoden 2008 finanssikriisiin, on merkittävin ja sisältää vaatimuksia sekä pääoman laadulle että määrälle, likviditeetille ja vipuvaikutukselle.

Pääomavaatimusten taustalla on ajatus suojata tallettajia ja estää järjestelmäriski, eli koko rahoitusjärjestelmän romahtaminen yhden tai useamman suuren laitoksen kaatuessa. Kun rahoituslaitoksella on riittävästi omaa pääomaa, se pystyy absorboimaan tappioita ilman, että se vaarantaa sen maksukykyä tai muiden laitosten vakautta. Pääomavaatimukset vaikuttavat suoraan rahoituslaitosten lainanantokykyyn ja kannattavuuteen, ja niiden muotoiluun liittyy jatkuvaa keskustelua taloudellisen tehokkuuden ja rahoitusjärjestelmän vakauden tasapainottamisesta.