päikesekiirgust

Päikesekiirgust on Auringosta Maapinnalle saapuva säteily. Se koostuu suorasta säteilystä Auringosta (DNI), hajautuneesta säteilystä taivaalta (DHI) sekä näiden yhteissäteilynä mitattavasta globaalisäteilystä (GHI). Säteily on pääosin näkyvää valoa sekä infrapuna- ja UV-säteilyä, ja sen spektri riippuu Auringon asennosta sekä ilmakehän kerrostumien, pilvien ja aerosolien vaikutuksesta.

Mittaaminen ja yksiköt: Globaalin säteilyn mittaukseen käytetään pyranometrejä, suoran säteilyn mittaukseen pyrheliometrejä, ja tarvittaessa spektrimittauslaitteita. Yleisimmät yksiköt ovat wattit neliömetriä kohti (W/m^2); päivittäinen kertymä kuvataan usein kilowattitunteina neliömetriä kohti (kWh/m^2).

Tekijät ja vaihtelu: Päivittäinen ja kausittainen vaihtelu johtuu Auringon korkeudesta taivaalla, sijainnista sekä ilmakehän tilasta, kuten pilvistä, aerosoleista ja otsonista. Esimerkiksi top of atmosphere -säteily on noin 1361 W/m^2, mutta maapinnan pinnalle saapuva määrä on tätä pienempi ja vaihtelee olosuhteiden mukaan.

Sovellukset ja vaikutukset: Päikesekiirgusta hyödyntetään uusiutuvassa energiassa, kuten fotovoltaiikassa ja lämpövoimaloissa, sekä ilmasto- ja ympäristötutkimuksessa. UV-säteilyllä on terveysvaikutuksia, joten sen voimakkuutta seurataan UV-indeksillä.

Tietolähteet: Dataa kerätään sekä maakohtaisista mittausasemista että satelliittitiedustelusta. Kansainvälisiä verkostoja, kuten Baseline Surface Radiation Network (BSRN), koordinoidaan standardoitujen havaintojen tuottamiseksi.