puudutustunne

Puudutustunne tarkoittaa tuntoaistin heikentymistä tai katoamista tietyllä ihoalueella. Se voi ilmetä osittaisena hypoesteesiana, täydellisenä anestesiana tai epätarkoituksenomaisena tuntohäiriönä. Joissakin tapauksissa esiintyy dysesteesiaa tai parestesiaa, kuten pistelyä, polttavaa tai kikseäntuntuista tunnetta.

Yleisimmät syyt ovat sekä tilapäisiä että pitkäkestoisia. Tilapäinen puudutustunne on tavallista esimerkiksi paikallisen puudutuksen yhteydessä hammaslääkärin tai kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Hermon paineen, venähdyksen tai pienen vian seurauksena voi esiintyä tilapäistä tunnon vähenemistä. Pitkäaikainen tai toistuva puudutustunne voi johtua perifeerisestä neuropatiasta, diabeteksesta, B12-vitamiinipuutteesta, kilpirauhasen toimintahäiriöistä, alkoholin tai muiden toxisten aineiden käytöstä, sekä hermoston vaurioista esimerkiksi kasvaimen, aivoinfarktin tai selkäydinvaurion yhteydessä. Myös krooniset tulehdukselliset sairaudet tai verenkiertohäiriöt voivat altistaa puudutustunteelle.

Diagnostiikka perustuu potilaan kertomukseen, neurologiseen tutkimukseen sekä tarvittaviin kokeisiin, kuten verikokeisiin, B12-tasojen mittauksiin, diabetesarvoihin, hermojohtokokeisiin (nerve conduction studies) ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksiin (MRI/CT). Hoito kohdistuu syyn mukaan: diabeteksen hallinta, B12-lisähoito, ravitsemukselliset korjaukset, alkoholin käytön vähentäminen, kipulääkkeet tai neuropatian hoitoon tarkoitetut lääkkeet (esim. duloksetiini, pregabaliini), sekä fysioterapia ja elämäntapamuutokset.

Kun puudutustunne ilmenee äkillisesti uusien oireiden kanssa, kuten halvauksella, puhevaikeuksilla, kasvojen roikkumisella tai näköhäiriöillä, on syytä hakeutua välittömästi sairaalaan. Mikä tahansa pitkäkestoinen tai toistuva puudutustunne tulisi arvioida terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.