puolustusvalmiudessa

Puolustusvalmiudessa tarkoittaa valtion kykyä varautua, estää ja torjua uhkia sekä turvata yhteiskunnan toiminta kriisi- ja poikkeusoloissa. Se yhdistää sekä sotilaallisen valmiuden että siviilivalmiuden osaksi kokonaismaanpuolustusta, jolla pyritään turvaamaan itsenäisyys, alueellinen koskemattomuus ja kansalaisten turvallisuus.

Valmius jaetaan useisiin osa-alueisiin: sotilaallinen valmius, johon kuuluvat aktiiviset joukot, reservit, koulutus, mobilisointi ja logistiikka; sekä siviilivalmius, joka käsittää kriisiviestinnän, hätäpalvelut, energiavarannot, vesihuollon, ruoka- ja toimitusketjut sekä väestön suojelun ja toimintavalmiuden ylläpitämisen.

Suomessa puolustusvalmius perustuu laajaan asevelvollisuuteen, jatkuvaan koulutukseen ja reservin ylläpitoon sekä mahdolliseen nopeaan mobilisointiin. Kansainvälinen yhteistyö, erityisesti NATO-jäsenyys, on vahvistanut yhteensopivuutta ja yhteisharjoittelua sekä kriisinhallintaa.

Hallinnollisesti puolustusvalmiudesta vastaavat valtiovalta ja Puolustusvoimat sekä siihen liittyvä lainsäädäntö, joka säätelee puolustusvalmiutta, mobilisaatiota ja kriisinhallintaa. Kansallinen valmius tukee turvallisuus- ja maanpuolustusstrategiaa sekä resurssointia ja operatiivista toimintakykyä.

Puolustusvalmiudella on keskeinen rooli suurten turvallisuushaasteiden hallinnassa sekä kriisien ehkäisyssä ja nopeassa toipumisessa. Se edistää yhteiskunnan resilienssiä, vakauden säilyttämistä ja on keskeinen osa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.