puolustusvalmiuden

Puolustusvalmiuden tarkoittaa valtion kykyä estää ja vastata aseelliseen uhkaan sekä muita turvallisuusuhkia. Se on laaja-alainen käsite, johon sisältyy sekä sotilaallinen että siviilipuolustuskyvykkyyden muodostama kokonaisuus. Puolustusvalmius on dynaaminen tila: se riippuu henkilöstön valmiudesta, materiaalivarustuksesta ja operatiivisesta valmiudesta sekä siitä, miten hyvin järjestöt ja viranomaiset voivat toimia yhdessä kriisi- ja poikkeusolosuhteissa.

Keskeiset osa-alueet: Henkilöstön valmius koostuu koulutetusta reservistä, säännöllisestä harjoittelusta sekä mahdollisesta liikekannallepanon valmiudesta. Materiaalinen valmius tarkoittaa ajanmukaista kalustoa, varusteita, ammattivarastojen ylläpitoa ja huoltoa sekä logistista kykyä ylläpitää operaatioita. Operatiivinen valmius kattaa johtamisjärjestelmät, tiedustelukyvyn, viestinnän, yhteydet liittoutuneisiin ja kyvyn siirtää voimat nopeasti tehtäviin operaatioihin. Siviilipuolustusosuus sisältää yhteistyön viranomaisten, puolustusvoimien ja elinkeinoelämän välillä sekä henkisen ja infrastruktuurin resilienssin kriisitilanteissa.

Toimintatapa ja hallinto: Puolustusvalmius määritellään kansallisessa puolustusselonteossa, strategisissa doktriineissa ja riskinarvioinneissa. Se ylläpidetään säännöllisellä koulutuksella, harjoituksilla, liikekannallepanon valmiudella, hankinnoilla sekä ase- ja tarvikkeiden varastoinnilla. Kansallinen toimintakyky tukee myös kansainvälistä yhteistyötä ja NATO-standardeihin sekä EU:n puolustusyhteistyöhön sopeutumista.

Merkitys: Hyvä puolustusvalmius toimii pelotteena, turvaa suvereniteetin ja mahdollistaa osallistumisen rauhan rakentamiseen sekä kriisitilanteissa kansainvälisiin tehtäviin.