puhuttaminen

Puhuttaminen on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan puheessa tai kirjoituksessa tapahtuvaa suoraa kohdistamista vastaanottajaan. Käytännössä kyse on siitä, että puhujan puhe osoittuu tietylle henkilölle tai yleisölle, ja se voi vaikuttaa vuorovaikutuksen sävyyn sekä herättää tietynlaisen vastauksen. Etymologisesti sana muodostuu verbin puhua sekä -ttaminen- suffixistä, ja se liittyy laajemmin puhutteluun ja keskustelun pragmatiikkaan.

Käyttökontekstit ja merkitys: arkipäivän keskusteluissa puhuttaminen näkyy esimerkiksi nimellä tai pronominilla osoittamisena: "Sinä, Maria, voit..." tai "Hei, kuulijat." Julkisessa puheessa puhuttaminen rakentaa yhteyden yleisöön ja voi ilmaista ystävällisyyttä, kunnioitusta, virallisuutta tai auktoriteettia. Puhuttaminen on myös keskeinen keino vaikuttaa ja ohjata keskustelun suuntaa sekä saada vastaanottaja reagoimaan toivotulla tavalla.

Kielitieteellinen näkökulma: diskurssianalyysissä puhuttaminen tarkastelee vuorovaikutuksellisia valintoja, kuten kielen tasoa, muodollisuutta ja tilannesidonnaisuutta. Se voi heijastaa sosiaalista asemaa, suhteita sekä tilannetekijöitä, ja sillä on usein sekä ensisijaista että retorista tarkoitusta.

Esimerkkejä: "Opettaja puhutteli oppilaita sanomalla, että heidän on oltava tarkkana." "Puheessaan hän puhutteli yleisöä ja kannusti toimimaan."

See also: direct address, discourse analysis.