puheääni

Puheääni tarkoittaa ihmisen äänensä, jota käytetään puhumiseen. Se kuvaa äänenlaatua ja sen muodostumista, joita säätelevät kielen, prosodian ja artikulaation tarpeet. Puheääni eroaa laulamiseen tarkoitetusta äänestä (lauluääni), koska sitä käytetään ensisijaisesti kielen välittämiseen ja arkipuheeseen.

Puheääntä tuotetaan äänijänteiden värähtelyllä modaalisella fonaatiolla. Hengitys sekä yleinen kurkun, suuontelon ja kielen asettelu muokkaavat ääntä yhdessä, jolloin puheessa kuullaan sekä äänenvoimakkuutta että sävyä. Aikuisilla miehillä puheäänen perusfonaatio on tyypillisesti noin 85–180 Hz ja naisilla noin 165–255 Hz; lapset tuottavat korkeampia arvoja. Fonaation yksilölliset vaihtelut sekä kieli- ja kulttuuriset erot vaikuttavat suuresti äänenkorkeuteen ja -värähtelyyn.

Puheäänen laatu voi olla erilainen: selkeä (clear), hengittävä (breathy), puristettu (pressed) tai kireä (strained). Laatu määräytyy äänihuulten jännityksen, hengityksen hallinnan sekä ylä- ja alaonteloiden resonanssin yhteisvaikutuksesta.

Puheääneen liittyy myös terveysnäkökulmia: dysfonia, käheys ja muita ääniongelmia voivat ilmetä liiallisen kuormituksen, tupakoinnin, kuivumisen tai infektiotilojen seurauksena. Hoito ja ennaltaehkäisy voivat sisältää nesteytystä, lepoa sekä ääni- ja fonioterapiaa, tarvittaessa lääkärin arvio. Puheääni on keskeinen osa arkea ja ammatillista viestintää, ja sen hallinta on tärkeä osa sekä koulutusta että yleistä hyvinvointia.