puhekielisiin

Puhekielisiin on suomen kielen termi, jota käytetään kuvaamaan puhekielen (puhekielen) kolloquialistisiksi katsottavia ilmauksia tai rakenteita. Se viittaa asioihin, jotka kuuluvat arjen puheeseen eikä niinkään kirjalliseen tai viralliseen kieleen. Puhekielisiin liittyvät ilmiöt ovat yleisiä sekä puhutussa että rekisterissä, jossa viitataan katsojan tai kuulijan kontekstiin.

Puhekielisiin kuuluvat sanaston epämuodolliset ilmaukset, supistukset ja kielen sujuvat muutokset, kuten sananmuutokset, muotoilujen yksinkertaistaminen sekä äänteelliset muutokset. Esimerkkejä voivat olla lyhennetyt muodot, kuten mä (minä), sä (sinä) tai tää (tämä), sekä sanavalintojen kömpelöinti tai slangisanat. Puhekieliset ilmaisut voivat ilmetä sekä puhuttuna kielellä että kirjallisessa tekstissä, jossa halutaan kuvata hahmon puhetyyli tai realistista keskustelua.

Käyttö ja konteksti: Tutkimuksessa ja kielentutkimuksessa puhekielisiä ilmauksia käytetään erottamaan rekistereitä ja kuvaamaan, miten kieli muuttuu tilanteesta toiseen. Toimituksissa ja kirjoitelmissa niitä voidaan merkitä puhekielisinä tai muuntaa standardiasona, jotta teksti sopii tiettyyn asemaan tai yleisöön. Puhekielisiin liittyvää aineistoa kerrotaan usein haastattelu- tai keskustelutangoissa, puhekartoituksissa ja kieltä kuvaavissa sanakirjoissa.

Lisätietoja: puhekieli, kirjakieli, kielirekisterit, kielellinen variaatio.