psykofysikaalisia

Psykofysikaalisia ilmiöitä koskeva tutkimus liittyy psykofysiikkaan ja käsittelee sitä, miten fyysiset stimulaatiot vaikuttavat havaittuihin aistimuksiin. Näitä ilmiöitä kuvataan ja käytetään mittaamaan suhteita fyysisen stimulantin voimakkuuden ja subjektiivisen kokemuksen välillä. Tyypillisiä aistialueita ovat näkö, kuulo, tunto ja maku, ja tutkimukset voivat tarkastella sekä perusominaisuuksia että monimutkaisempia kokemuksia, kuten kontrastia, värin tunnetta tai kipukynnyksiä.

Keskeisiä käsitteitä ovat absoluuttinen ja erotuskynnys, jotka määrittelevät, milloin stimulaatio havaitaan ja miten pienet muutokset stimulusvoimakkuudessa ovat havaittavissa. Fyysisen stimulan sekä havaintokokemuksen välistä suhdetta kuvaavat monet lait ja mallit, kuten Weberin laki, Fechnerin laki ja Stevensin potenssilae, joita käytetään erilaisten aistien voimakkuuksien mallintamiseen. Lisäksi signaalin havaitsemisvaihtelu ja väsymyksen kaltaiset tekijät voivat vaikuttaa havaintojen herkkyyteen ja päätöksiin.

Tutkimuksessa hyödynnetään erilaisia psykometrisiä menetelmiä, kuten magnitudien arviointia, ristevä mittaus (cross-modal) ja kaksivaiheinen valinta -menetelmä (2-alternative forced choice, 2AFC). Käytännön sovelluksia ovat esimerkiksi tuotesuunnittelu, ergonomia, sekä kliininen tutkimus, jossa pyritään ymmärtämään, miten ihmiset kokevat erilaisia stimulaatioita ja ympäristötekijöitä.

Psykofysikaalisia ilmiöitä tarkastellaan sekä historiallisesti että nykypäivänä, ja niiden tutkimus on ollut keskeistä ihmisen aistin- ja vastaanottokuntojen ymmärtämisessä sekä käytännön sovelluksissa.