kipukynnyksiä

Kipukynnyksiä tarkoitetaan kipukokemuksen syntymisen kynnystä: stimulin intensiteetti, jonka ylittäessä henkilö alkaa kokea kipua. Kipukynnys voi vaihdella eri aistimismodaalien välillä (lämpö, kylmä, paine, sähkö) ja on yksilöllinen sekä tilapäisesti muuttuva.

Kipukynnyksiin vaikuttavat sekä biologiset että psykologiset tekijät. Ikä, sukupuoli, hormonaaliset muutokset, sairaudet, tulehdukset sekä lääkkeet voivat muuttaa kynnystä. Psykologiaan vaikuttavat mieliala, tarkkaavaisuus, odotukset ja pelko. Myös tilannekohtaiset tekijät, kuten väsymys tai stressi, voivat alentaa tai kasvattaa kipukynnystä.

Kipukynnyksiä mitataan tutkimuksissa kvantitatiivisella sensorisella testauksella (QST). Menetelmiä ovat lämpö- ja kylmärintojen sekä paine- ja sähköisen stimulaation kynnysten arviointi. Näin voidaan arvioida yksilön kipuherkkyyttä sekä tunnistaa ilmiöitä kuten hyperalgesia (kipukynnyksen aleneminen) tai allodynia (kipu, jonka aiheuttaa tavanomaisesti ei-kipuinen ärsyke). Kipukynnykset ovat myös olennaisia kipulääkehoidon suunnittelussa ja seurannassa.

Lyhyesti: kipukynnykset kuvaavat yksilön kivun alarajaa, ne ovat dynaamisia ja riippuvaisia sekä henkilön sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Niiden tutkiminen tukee sekä kliinistä arviointia että tutkimusta kivun mekanismeista.