psykoaktiivisista

Psykoaktiivisista aineista käytetty termi viittaa aineisiin, jotka vaikuttavat keskushermostoon ja muuttavat mielentilaa, tunteita tai ajattelua. Vaikutusmekanismit vaihtelevat, mutta suurin osa vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, kuten dopaminergiseen, serotono- ja glutamatergiseen väylään.

Yleisimmät ryhmät sisältävät stimulantit (esim. kofeiini, amfetamiinit, kokaiini), depressantit (esim. alkoholi, bensodiatsepiinit), opioideihin liittyvät aineet (esim. morfiini, fentanyyli), hallusinogeenit (esim. LSD, psilosybiini), dissosiatiiviset aineet (esim. ketamiini) sekä kannabinoidit (esim. THC). Nikotiini on yleisesti käytetty psykoaktiivinen aine. Aineiden käyttötarkoitukset vaihtelevat lääketieteellisestä tutkimuksellisesta ja viihteellisestä käytöstä riippuen.

Käyttöön liittyy lukuisia riskejä, kuten riippuvuus, mielenterveyden häiriöt, unihäiriöt sekä yliannostus- ja vuorovaikutusriskit. Vaikutukset ovat yksilöllisiä ja riippuvat annoksesta, valmisteesta sekä kontekstista. Tutkimus psykoaktiivisten aineiden mekanismeista ja mahdollisista terapeuttisista sovelluksista on vilkasta, erityisesti hallusinogeenisten ja dissosiatiivisten aineiden saralla.

Lainsäädäntö vaihtelee maittain, mutta monissa maissa psykoaktiivisten aineiden myyntiä ja käyttöä säädellään tiukasti tai kieltää kokonaan. Käyttöihin liittyy sekä oikeudellisia että julkisen terveyden näkökulmia, ja haittojen vähentämiseksi korostetaan riskien tietoista hallintaa ja harm reduction -lähestymistapoja.