pseudotieteenä

Pseudotieteenä tarkoittaa tilaa tai luonnetta, jossa väitteet ja menetelmät esitetään tai tulkitaan tieteellisiksi, mutta ne eivät täytä tieteellisen tutkimuksen perusperiaatteita. Pseudotiede nojaa usein epävarmaan evidenssiin, eikä sen väitteitä testata riittävästi, toistettavuus tai falsifioitavuus puuttuvat tai ne on korvattu ad hoc -korjauksilla. Väitteet esitetään yleensä vakuuttavasti jargonilla, mutta tutkimusmenetelmät eivät ole julkisesti todennettavissa tai ne ovat huonosti dokumentoituja.

Ominaisuudet voivat sisältää epäselvän tai vaihtelevan hypoteesin, epäjohdonmukaiset kontrollit tai niiden puutteen, anekdotaalisen evidenssin korostamisen sekä puutteet vertaisarvioidussa tutkimuksessa ja kriittisen tarkastelun vastustamisen. Pseudotiede hyödyntää usein auktoriteettia, kaupallisia kiinnostuksia tai yleistettyjä väitteitä ilman avointa metodiikkaa.

Esiintymisaloja on monia, erityisesti terveydenhoitoon liittyvät väitteet, parapsykologia, astrologia, ufologia sekä muut vaihtoehtoiset käsitykset ja konspiratiiviset liikkeet. Pseudotiede voi levitä myös median ja somen kautta, missä näyttöä ei ole riittävästi arvioitu.

Kriteerit erottamiseen tieteestä ovat esimerkiksi falsifioitavuus, toistettavuus ja julkisesti raportoitu, läpinäkyvä tutkimusmenetelmä. Tieteellinen yhteisö on valmis hylkäämään virheelliset väitteet uusien todisteiden valossa, ja kumulatiivinen näyttö on olennaista.

Historia ja vaikutus: termi juontuu osaksi kriittistä keskustelua tieteellisyydestä 1900-luvulla, ja Popperin falsifiabiliteetti on yksi sen tunnetuimmista viitekehyksistä. Pseudotiede voi vaikuttaa sekä yksilöiden päätöksiin että julkiseen keskusteluun, jos virheellisiä väitteitä käytetään päätöksenteon perusteina terveydenhoidossa tai politiikassa.