proteasomaalinen

Proteasomaalinen viittaa proteasomien toimintaan tai proteasomijärjestelmän kautta tapahtuvaan proteiinien hajotukseen soluissa. Tämä järjestelmä vastaa proteiinien solumateriaalin laadunvalvonnasta, kiertokulun säätelystä sekä signaalien purkamisesta pilkkomalla virheellisesti foldinguvia tai lopulta tarpeettomia proteiineja.

Proteasomi koostuu pääosin kahdesta osasta: 20S-ydinosasta ja 19S-säätelevästä partikkeliista. 20S-ytimen sisällä proteolyyttiset aktiivisuudet sijaitsevat beta-subskyissä, ja niillä on kolme pääasiallista k wykorzyst: chymotrypsinimainen, trypsiinimäinen sekä kaspaasin kaltaisen aktiviteetti. 19S-säätelevä osa tunnistaa ubiquitinoituneet substraatit, avaa kukin proteiinin, ja ohjaa sen proteolyysiin 20S-ytimen sisään. Proteasomi voi esiintyä samoihin aikoihin kapseloituna 26S-romahtumana, joka tarvitsee ATP:a kuljetukseen ja muodonmuutokseen. Lisäksi solutasolla esiintyy immunoproteasome, jonka erityiset sublisandidit muokkaavat peptidejä MHC-luokan I esittämistä varten.

Ubikitinoitu proteiini merkittävyydellä proteaasia. Ubiquitinks, E1-aktivointi, E2-tekijä ja E3-ligaarit, sekä deubiquitinaasit ohjaavat proteiinien tunnistamista, merkintöjen muokkausta ja palauttamista ennen hajotusta. Proteasomin toiminta säätelee monia solutason prosesseja, kuten solukierroksen vaiheita, signaalintransduktiota sekä proteiinin laadunvalvontaa, ja se on olennaisen rooli immuunivasteissa antigenien esittämisessä MHC I:n kautta.

Kliinisesti proteasomien toiminnan häiriöt liittyvät proteostasis-tilojen epäonnistumisiin ja epileeristen sekä syöpä- yksiköihin. Proteasoomi-inhibiitit, kuten bortezomibi ja carfilzomibi, ovat käytössä eräissä syövän hoidoissa, ja ne voivat vaikuttaa solukuoleman sekä immuunivastien säätelyyn. Tutkimus proteasomaalisen säätelyn parissa jatkaa kehittymistään erityisesti sairauksien mekanismien paremmassa ymmärtämisessä.