prosessisimulaatioissa

Prosessisimulaatioissa tarkoitetaan tietokonepohjaista mallintamista, jolla voidaan jäljentää todellisten prosessien toiminta ajan kuluessa sekä arvioida suorituskykyä, tunnistaa pullonkauloja ja testata parannuksia ilman että muutos vaikuttaa todelliseen järjestelmään.

Yleisimpiä simulaatiotapoja ovat diskreettiisimulointi (DES), järjestelmädynamiikan simulointi (SD) sekä agenttipohjainen simulointi (ABM). DES keskittyy tapahtumien aikataulutukseen ja resurssien hallintaan; SD mallintaa jatkuvaa muutosta ja palautekytkentöjä järjestelmässä; ABM kuvaa yksittäisiä toimijoita ja näiden vuorovaikutuksia.

Prosessi koostuu ongelman määrittelystä, datan keruusta ja mallin rakenteesta, tarkistuksesta ja validoimisesta (verification and validation), kokeilujen suunnittelusta ja tulosten analysoinnista sekä mahdollisesta käytäntöön viemisestä. Mallien kehittämisessä korostuvat sekä laadulliset että määrälliset arviointitavat sekä osallistuva suunnittelu sidosryhmien kanssa.

Käyttökohteita ovat tuotannon ja toimitusketjujen suunnittelu sekä optimointi, terveydenhuollon prosessien parantaminen, palvelusektorin asiakaspalvelun simulointi, logistiikka, ohjelmistokehitys ja kaupunkisuunnittelu. Prosessisimulaatioiden avulla voidaan vertailla skenaarioita, testata varautumistoimia ja tukea päätöksentekoa kustannusarvioineen ja riskien arviointeineen.

Hyötyinä ovat parempi järjestelmän näkyvyys, riskien vähentäminen sekä kyky kokeilla muutoksia ilman todellisia riskejä. Rajoitteina ovat mallien luotettavuus riippuen datan laadusta, sopivan yksityiskohtaisuuden löytämisestä sekä laskennallisten vaatimusten hallinnasta suurissa järjestelmissä. Työkaluina käytetään sekä kaupallisia ohjelmistoja että avoimen lähdekoodin ratkaisuja, esimerkiksi SimPy-pohjaisia lähestymistapoja.