postsynaptiseksi

Postsynaptiseksi on termi, joka kuvaa toimintaa tai struktureja sen suhteen, mikä tapahtuu seuraavassa neuronissa synapsissa, eli postsytoottisella solunsäikipäin. Sillä tarkoitetaan yleensä reseptoreita ja muuta muistia, joka reagoi presynaptisesti vapautettuihin neurotransmittereihin. Chemical synapseissa neurotransmitterit vapautuvat presynaptiselta terminaalilta synapseleukeen ja sitoutuvat postsynaptisen solun мемbranin reseptoreihin, tuottaen postsynaptisia potentiaaleja.

Postsynaptiset potentiaalit voivat olla excitatorisia (EPSP) tai inhibitorisia (IPSP). EPSP depolarisoi postsynaptisen solun kalvoa kohti toimintapotentiaalin syntyä, kun taas IPSP hyperpolaarisoi tai vakauttaa solujen lepopintaa, vähentäen solun herkkyyttä. Potentiaalien voimakkuus ja kesto määräytyvät reseptorien määrästä ja ominaisuuksista sekä sähköselektroin reiteistä.

Postsynaptiset reseptorit jakautuvat lyhyen vasteen ionotrooppisiin reseptoreihin (ligandi-avoimet Ionikanavat), sekä pidemmän aikavälin metabotrooppisiin reseptoreihin (G-proteiinikytkentäiset). Nopeat vasteet johtuvat ionotrooppisista reseptoreista, kun taas hitaammat vastaukset voivat käynnistyä toisen viestin kautta ja vaikuttaa ionikanavien toimintaan tai geneeriseen solusignaaliin. Esimerkkejä aistittavissa reseptoreissa ovat glutamaattireseptorit, kuten AMPA- ja NMDA-reseptorit, sekä GABA_A-reseptorit inhiboituvassa kierroksessa.

Postsynaptinen plasticisuus, mukaan lukien reseptorien kuljetus ja subyhdistysten koostumuksen muutokset, selittää oppimisen ja muistin peruskäytännön. Pitkäaikainen potentiatoituminen (LTP) ja pitkäaikainen deprimoituminen (LTD) merkitsevät pysyviä muutoksia postsynaptisen vasteen herkkyydessä. Häiriöt postsynaptisessa signaloinnissa voivat liittyä neurologisiin tai psykiatrisiin sairauksiin, ja ne ovat keskeisiä ymmärtämään hermoverkkojen toimintaan ja muokkaukseen.