peruskäytännön
Peruskäytäntö on organisaation tai alan vakiintunut toimintatapa, joka määrittelee, miten keskeiset tehtävät suoritetaan. Se muodostaa perustan laadulle, turvallisuudelle ja yhdenmukaisuudelle. Peruskäytäntö on yleensä dokumentoitu ja sovellettavissa useissa tilanteissa, ja se voi ilmetä esimerkiksi standardoituna prosessina, ohjeistuksena tai toimintatapaohjeena. Kielenkäytössä käytetään usein muotoa peruskäytännön genetiivinä, esimerkiksi lauseissa "peruskäytännön mukaan".
Peruskäytännön tarkoituksena on varmistaa toistettavuus, tehokkuus, säädösten noudattaminen sekä helpottaa koulutusta ja laadunvarmistusta. Se sisältää usein
Soveltamisalueita ovat esimerkiksi terveydenhuolto (potilasturvallisuus, lääkehoito), koulutus (opetuksen toteutus), teollisuus (tuotantoprosessit, kunnossapito), ICT (asennukset, vikadiagnostiikka) sekä
Peruskäytäntö asettuu usein suhteeseen hyvään käytäntöön (best practice) ja voi toimia lähtökohtana, mutta sen liiallinen jäykkyys
Yhteenvetona peruskäytäntö kuvaa organisaation minimivaatimukset ja toimintatavat, joiden avulla toiminta on ennakoivaa, auditointikelpoista ja säädöstenmukainen. Se