poroituminen

Poroituminen, myös poroittuminen, on prosessi, jossa aineen huokosrakenne muodostuu tai laajenee, minkä seurauksena sen porosity kasvaa. Termiä käytetään sekä geologiassa että materiaalitieteessä kuvaamaan huokosten syntyä eri materiaaleissa.

Geologiassa ja sedimentologiassa poroituminen tarkoittaa tilavuuden ja rakenneosien avautumista huokosille, mikä vaikuttaa veden, ilmavirtauksien sekä öljyn ja kaasujen varastoitumiseen sekä kulkuun. Sitä voivat edistää kemiallinen liukeneminen, mineraalien rappeutuminen, biologinen hajoaminen sekä fysikaaliset prosessit, kuten puristus.

Materiaalitieteessä poroituminen voi tapahtua sekä valmistusvaiheessa että sen jälkeen. Keinotekoisissa ja luonnonmateriaaleissa, kuten betonissa, keramiikassa, polymeereissä ja komposiiteissa, huokosvälit voivat muodostua kuumennuksen, kaasun vapautumisen sekä paineen muutosten seurauksena. Huokoset vaikuttavat läpäisevyyteen ja kestävyyteen sekä siihen, miten materiaali varastoi ja johtaa nesteitä ja kaasuja.

Merkittäviä vaikutuksia ovat nesteiden ja kaasujen kulun hallinta sekä varastointi, esimerkiksi sade- ja pohjavesiväylien muodostuminen, öljy- ja kaasukenttien kapasiteetti sekä rakennusmateriaalien eristävyys.

Mittaus ja havainnointi: Porosity eli tilavuuspohja kuvaa huokosten osuuden tilavuudesta. Permeabiliteetti kuvaa nesteen kulkeutumiskykyä. Tavallisia mittausmenetelmiä ovat veden upotus- ja kairausmittaukset, merkuriporaus, NMR sekä röntgen- tai CT-tomografia. Katso myös porosity ja läpäisevyys.