polystyreeniä

Polystyreeniä on synteettinen polymeer, joka muodostuu styreeni-monomeereista polymeroitumisella. Se on yksi yleisimmistä termoplastisista polymeereistä ja esiintyy sekä kiinteänä muovina että vaahtomuovina. Päämuovina käytetään GPPSiä (general-purpose polystyrene), joka on kirkas, helposti muovautuva ja suhteellisen hauras. Iskunkestävyyden parantamiseksi on kehitetty korkean iskunkestävyyden polystyreeniä, HIPS:ia, jossa elastomeerisellä lisäaineistuksella saadaan paremmin iskuja kestävää materiaalia.

Laajennettu polystyreeni EPS on erittäin kevyt vaahto, jolla on erinomainen lämmöneristys ja joka soveltuu pakkauksiin sekä rakennus- ja kuluttajatuotteisiin. Extrudoitu polystyreeni XPS on tiiviimpi ja kosteudenkestävämpi polystyreeni, käytetty sekä eristemateriaaleissa että rakennuslevyissä. Näiden lisäksi polystyreeniä voidaan valmistaa muun muassa korkean suorituskyvyn komposiitteihin ja erikoismuoveihin.

Käyttökohteet vaihtelevat: GPPS:ia käytetään yleisesti pakkauksissa, kertakäyttötuotteissa ja elintarvikepakkausmuoveissa; HIPS:ia käytetään elektroniikkakoteloissa, astioissa ja suojamuoveissa; EPS:ää pakkauksissa ja rakennus- sekä kylmäketjun eristeissä; XPS:ää rakennusten eristeissä ja kevyissä kantavissa rakenteissa.

Valmistusmuodot perustuvat styreeni-monomeerien radikaaliseen polymeroitumiseen. GPPS:ä ja HIPS:ia tuotetaan usein suspensio- tai massapolymeroinnilla, EPS:n vaahtoaminen tapahtuu laajentamalla polymeerilimaa kaasulla, XPS valmistetaan sulana ekstrudoimalla ja vaahdotamalla. Ympäristökysymykset huomioivat, että polystyreeni ei ole biohajoavaa; EPS:n kierrätys on käytännössä haastavaa ja järjestelmien kehittäminen on jatkuvaa. Myös styreeni-monomerien altistuminen prosesseissa on turvallisuuskysymys, joten asianmukaiset käytännöt ovat tärkeitä.