polymeerikerroksesta

Polymeerikerros on ohut kalvo, joka koostuu polymeerimateriaaleista ja on levitetty tai muodostettu pinnalle. Tällaiset kerrokset parantavat tai muuttavat pinnan ominaisuuksia, kuten suojauksen, kosteudenkeston sekä kemiallisen vastustuskyvyn. Paksuus on yleensä nanometreistä mikrometreihin, ja kerrokset voivat olla lämpö- tai UV-kovettuja sekä ristisidoksellisia tai kemiallisesti funktionalisoituja. Polymeerikerrokset ovat yleisiä teollisissa pinnoitteissa, elektroniikassa ja biolääketieteessä.

Valmistusmenetelmät: Kerroksia voidaan muodostaa useilla tavoilla, kuten spin coatingilla, dip coatingilla ja spray coatingilla. Monikerroksiset järjestelmät voidaan rakentaa Langmuir-Blodgett-tekniikalla tai layer-by-layer -menetelmällä. Itseassemointi ja erilaiset kiinnitysmenetelmät mahdollistavat pinnan funktionalisoinnin esimerkiksi hydrofiilisen tai hydrofobisen luonteen aikaansaamiseksi.

Ominaisuudet ja paksuus: Kerroksen paksuus vaikuttaa läpinäkyvyyteen, kulutuskestävyyteen ja kemialliseen suojaukseen. Ominaisuuksiin vaikuttavat polymerityyppi, kiinnittyminen alustaan sekä mahdollinen ristisidonta. Kerrokset voivat olla lämpö- tai UV-kovettuja ja ne voivat olla hydrofiilisiä tai hydrofobisia riippuen polymeeristä.

Sovellukset: Käytetään suoja- ja tiivistyskerroksina sekä optisissa päällysteissä ja antireflektoivissa pinnoitteissa. Biolääketieteessä käytetyt polymeerikerrokset voivat olla biokompatibilia ja toimia pintafunktionalisointina sensorissa tai implanteissa. Orgaanisessa elektroniikassa kerrokset toimivat eristeinä tai elektronisina osina OLED- ja muiden laitteiden rakenteissa.

Mittaaminen ja luokittelu: Kerrosten paksuutta ja rakennetta mitataan ellipsometrian, AFM:n tai profilometrian avulla. Kemialliset ominaisuudet voidaan määrittää FTIR- tai XPS-tekniikoilla. Adheesiota arvioidaan standarditestauksilla.