polyhalogeeniyhdisteitä

Polyhalogeeniyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa on useita halogeeniatomeja samalla molekyylillä. Halogeenejä ovat fluori (F), kloori (Cl), bromi (Br) ja jodi (I). Yleisimpiä ovat sekä orgaaniset polyhalogenoidut yhdisteet että epäorgaaniset polyhalogeeniyhdisteet.

Yleisimmät organiset polyhalogenoidut yhdisteet ovat PCB:t (polyklooratut bifenyylit), PBDE:t (polybromatut difenyyliet) sekä PCDD/PCDF (dioxinit ja furaanit). Ne ovat usein erittäin kestäviä, lipofiliisia ja voivat kerryä eliöihin pitkään. Epäorgaaniset polyhalogeeniyhdisteet ovat harvinaisempia ja niihin viitataan vähemmän; ne voivat esiintyä teollisuusprosesseissa syntyvissä yhdisteissä ja joidenkin metalliseosten lisäaineissa.

Ominaisuudet ja vaikutukset: useimmat polyhalogeeniyhdisteet ovat erittäin kestäviä ja vaikeasti hajoavia, ne kertyvät monien lajien elimistöihin ja voivat kulkea pitkälle ympäristössä. Useat niistä ovat myrkyllisiä tai voivat häiritä hormonaalista järjestelmää sekä vaikuttaa lisääntymiskykyyn ja kehitykseen. Pitkän aikavälin ympäristövaikutukset näkyvät erityisesti ravintoketjun kautta.

Käyttö ja sääntely: aiemmin polyhalogenoituja yhdisteitä käytettiin muun muassa palonkestotuotteissa, elektroniikassa ja teollisuusmateriaaleissa. Useimmat näistä yhdisteistä ovat nykyisin kiellettyjä tai rajoitettuja monissa maissa, ja niiden päästöjä sekä jäännöksiä pyritään minimoimaan. Hävittäminen ja puhdistaminen edellyttävät erityisiä menetelmiä, joiden tavoitteena on minimoida ilmapäästöt ja maaperän saastuminen.