polyadditioreaktiossa

Polyadditioreaktio on polymerointireaktio, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa additiivisesti ilman sivutuotteiden syntyä. Tämä erottaa polyadditioreaktiot polycondensaatiopolymeroinnista, jossa usein muodostuu poistuviamme pienmolekyylejä kuten vesi tai metanoli. Polyadditiotuotteita kutsutaan usein lisäys- tai additiopolymeereiksi, ja niiden rakenteet voivat olla lineaarisia tai verkostoisia riippuen monomeerien funktionalisoinnista.

Mekanismin osalta polyadditioreaktioissa reagoivat funktionaaliset ryhmät voivat liittää toisensa toistuvasti. Esimerkkejä ovat epoksidien reaktio aminien kanssa (epoksi–aminoituminen), isosyanaattien ja alkoholeiden/amineiden reaktiot uretaanien- tai urea-tyyppisten sidosten muodostuessa, sekä tioli-ene-additiot. Valokovettavissa järjestelmissä acrylaatit voivat additoitua nopeasti, jolloin syntyy verkostoja ilman sivutuotteita. Reaktiot voivat olla lämpö- tai valonkäynnistyneitä, ja niiden etenemiseen vaikuttavat monomeerien funktionalisointi sekä katalyytin- tai reaktioaikojen hallinta.

Polyadditioreaktioiden lopputulos on usein joko pitkittäisiä ketjuja tai kolloidisia/verkoittuvia rakenteita. Stoikiometria ja reaktiolämpötilat sekä reaktioaika vaikuttavat molekyylimassan, verkoston tiheyden ja mekaanisten ominaisuuksien kehitykseen.

Sovelluksia ovat pinnoitteet, liimat, elastomeerit sekä valokovettavat hartsit ja polyuretaanit, joissa sivutuotteeton liittyminen tarjoaa etuja kestävyyden ja hallittavuuden kannalta. Yhteenvetona polyadditioreaktio on sivutuotteeton tapa muodostaa polymeerejä additiivisesti.