polarisoitumista

Polarisoitumista tarkoittaa ilmiötä, jossa erot ryhmien, mielipiteiden tai ominaisuuksien välillä kasvavat ja keskimmäiset tai sovitteleva tila kapenee. Termiä käytetään useilla aloilla: yhteiskunta- ja politiikkatieteissä se viittaa yleensä ideologiseen tai affektiiviseen jakautumiseen, fysiikassa ja kemian yhteydessä puolestaan samanlaisina suuntautumisina (esim. valon polarisoituminen).

Sosiaalinen ja poliittinen polarisoituminen näkyy esimerkiksi kasvavina eroina äänestyskäyttäytymisessä, median ja sosiaalisen verkoston eriytymisenä sekä lisääntyneenä vastakkainasetteluna ja luottamuspulana. Syitä ovat muun muassa taloudellinen eriytyminen, identiteettipolitiikka, median sirpaloituminen, sosiaalisen median algoritmit ja poliittinen elitejen reititys. Mittareita ovat mielipidemittausten hajonta, affektiivinen polarisaatio (ryhmien välinen inho) sekä ideologinen etääntyminen.

Polarisoitumisen seurauksia ovat poliittisen päätöksenteon jähmettyminen, kompromissikyvyn heikkeneminen, polarisoitunut julkinen keskustelu ja lisääntynyt radikalisoitumisen riski. Vastatoimina tutkijat ja päättäjät ehdottavat muun muassa monipuolisempaa tiedon saantia, mediakasvatusta, osallistavaa päätöksentekoa, institutionaalisia uudistuksia ja taloudellisen eriarvoisuuden lieventämistä. Polarisoitumisen dynamiikat vaihtelevat kontekstin mukaan, ja ilmiön vakavuus sekä mahdolliset ratkaisut riippuvat paikallisista poliittisista ja sosiaalisista olosuhteista.