polarisoituminen

Polarisoituminen on ilmiö, jossa jokin järjestelmä tai ilmiö jakautuu vastakkaisiin ääripäihin tai orientaatioihin. Sillä tarkoitetaan sekä luonnontieteellisiä että yhteiskunnallisia konteksteja, ja merkitys riippuu siitä, missä yhteydessä termiä käytetään.

Fysikaalisessa merkityksessä polarisoituminen kuvaa sähkömagneettisen aallon värähtelyn suuntien järjestäytymistä. Aalto voi olla lineaarisesti, kiertävästi tai elliptisesti polarisoitunut. Polarisaatio syntyy esimerkiksi, kun valo kulkee anisotrooppisen aineen läpi, heijastuu tietyllä kulmalla tai läpäisee polarisaattorin. Polarisaatiotilaa kuvataan usein Stokes-parametreilla, ja sitä mitataan polarimetrialla. Polarisaatiolla on laajoja sovelluksia: LCD-näytöt, optiset kuidut, valokuvauksen suodattimet sekä spektrianalyysissä käytettävät menetelmät.

Yhteiskunnallisessa kontekstissa polarisoituminen tarkoittaa mielipiteiden ja arvojen eriytymistä yhä voimakkaammin ryhmiin. Tämä ilmenee poliittisessa kentässä, mediassa ja verkkoalustoilla, joissa keskustelu voi kuplautua ja kompromissien löytäminen vaikeutuu. Tekijöitä ovat median omistussuhteet ja algoritmit, sosiaalisen median rakenteet sekä taloudelliset ja identiteettipohjaiset erot. Polarisoituminen voi lisätä poliittista epäluottamusta sekä heikentää päätöksenteon toimintakykyä, mutta sitä voidaan tarkastella myös yhteiskunnallisen osallistumisen monimuotoisuuden näkökulmasta.

Polarisoitumisen mittaamiseen käytetään kyselyjen hajonnan ja ryhmien välisten erojen muutoksia sekä erilaisia polarization- tai erojen-indeksejä. Lisätietoa: polarisaatio sekä polarisoituminen fyysisissä ja sosiaalisissa ilmiöissä.