poimutukset

Poimutukset ovat taitteita, poimuja tai rypytyksiä, jotka syntyvät, kun pinta tai rakenne taipuu, puristuu tai venyy. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että tieteellisissä yhteyksissä kuvattaessa ilmiöitä, joissa pinnalle muodostuu taitoksia, ryppyjä tai syyliä. Poimutukset voivat ilmetä eri konteksteissa ja ovat usein seurausta mekaanisesta rasituksesta tai muokkaamisesta.

Poimutus muodostuu sanasta poimu (fold, crease) ja päätteestä -us; juuret ovat verbissä poimuttaa, joka tarkoittaa taivuttamista, taittamista tai puristamista.

Tekstiilissä poimutukset tarkoittavat taitteita ja ryppyjä, jotka syntyvät kankaan taivuttamisesta, kerrostamisesta tai kiristämisestä. Yleisiä tyyppejä ovat esimerkiksi yksittäiset poimut (pleat) sekä ryhmitellyt poimutukset. Poimutuksia voidaan luoda leikkaamalla, ompelemalla, höyryttämällä tai muulla käsittelyllä, ja ne vaikuttavat sekä käyttömukavuuteen että ulkonäköön.

Geologiassa poimutukset kuvaavat kivilaattojen tai sedimenttikerrosten taivuttumista puristuksissa ja liikkeissä. Taivutuneet kerrokset voivat muodostaa vuoristomaisia rakenteita, kuten antikliinien ja sinkliinien sekä erilaisia kupruilevia kerrostumia. Poimutusten syntyyn vaikuttavat kiven ominaisuudet, lämpötila, paine sekä liikkeiden nopeus ja suunta.

Biologiassa ja lääketieteessä poimutukset voivat tarkoittaa kudosten tai elinten pinnan rypistymiä, jotka usein lisäävät pinta-alaa tai sovittavat tilaa. Esimerkkejä ovat suoliston limakalvon poimutukset sekä aivokuoren poimutukset (gyri ja sulci), jotka ovat tärkeitä aivotoiminnan ja suuremman pinta-alan kannalta.