pluripotenttiset

Pluripotenttiset solut ovat soluja, joilla on kyky erilaistua kaikkien kolmen alkionkerroksen solutyypeiksi: endodermiin, mesodermiin ja ectodermiin. Ne voivat muodostaa suurimman osan ruumiin soluista, mutta eivät kykene kehittymään istukan kaltaisiksi extraembryonisisiksi rakenteiksi. Näin ne ovat keskeisiä kehityksen tutkimuksessa ja mahdollisissa soluterapioissa.

Esimerkkejä ovat alkiokantasolut (embryoniset kantasolut, ESC) sekä indusoidut pluripotentit kantasolut (iPSC). ESC:t saadaan blastokystin sisäkalvosta, kun taas iPSC:t ohjelmoidaan somatisista soluista takaisin pluripotentiksi käyttämällä transkriptiofaktoreita. Pluripotenttien solujen ilmentymiä merkkiaineita ovat muun muassa Oct4, Sox2 ja Nanog.

Pluripotenttisten solujen ominaisuuksiin kuuluu monenlaisten kudosten muodostaminen sekä erilaistumisvaiheiden hallittu ohjaaminen laboratorio-olosuhteissa. Niitä käytetään kehityksen tutkimiseen, sairauksien mallintamiseen sekä uuden lääkkeiden ja hoitojen turvallisuus- ja tehokerrosten arviointiin.

Käyttöön liittyy haasteita ja eettisiä näkökohtia: alkiokantasolien etiikka, immuunivasteet sekä riski muodostaa teratoma tai aiheuttaa genomisia ja epigeneettisiä epäyhtenäisyyksiä. iPSC-tekniikka on auttanut lieventämään immuunikontaktin tarvetta, mutta standardien ja turvallisuuden kehittäminen on edelleen keskeistä.

Nykytilassa pluripotenttiset solut ovat vakiintunut tutkimuksen työkalu, ja niitä pyritään eteenpäin kliinisiin sovelluksiin, kuten kudosteknologiaan ja yksilölliseen lääkehoitoon.