sisäkalvosta

Sisäkalvo on termi, jota käytetään kuvaamaan kalvoa, joka muodostaa toisen tilan solussa tai soluelimen sisällä. Se erottuu usein ulkoisesta kalvosta, joka ympäröi kyseisen organellin tai tilan. Sisäkalvoja esiintyy erityisesti mito­kondrioissa ja kloroplasteissa, ja niillä on keskeinen tehtävä energiantuotannossa sekä aineiden siirtämisessä.

Mito­kondrion sisäkalvo on proteiinirikas ja suhteellisen läpäisemätön ionien ja pienten molekyylien suhteen ilman kuljetusproteiinien apua. Siinä esiintyy elektroninsiirtoketju ja ATP-syntaasin proteiinikomplekseja, joiden toiminta luo protonigradientin protonien pumpedaessa ulko-osasta matriisiin. Gradientti mahdollistaa ATP:n syntymisen matriinissa ATP-syntaasin avulla. Sisäkalvo vastaa myös monien metabolisessa siirtoutumisessa tarvittavien fosfolipidien ja proteiinien organisoinnista sekä ohjelmoidusta proteiinien tuonnista ja sijoittumisesta.

Kloroplastien sisäkalvot kattavat thylakoidikalvot, jotka muodostavat kloroplastin sisäisen kalvoston. Thylakoidit sisältävät fotosysteemejä ja elektroninsiirtoketjuja, ja ne muodostavat protonigradientin lumenin ja stroman välillä valoenergiaa käytettäessä. Gradientti johdattaa ATP:n synteesiin, ja kalvot ovat keskeisiä valoreaktioissa.

Bakteerien solukalvo, eli sisäkalvo tässä yhteydessä, toimii samanlaisena biologisena esteenä ja säätelykoneena cyto­loppisen tilan ja periplasmisen tilan välillä. Se on tärkeä energiantuotannossa, aineiden kuljetuksessa ja solun metabolian säätelyssä.

Sisäkalvojen rakenne ja tehtävät ovat siten ratkaisevan tärkeitä solun energiankulutuksessa, aineiden kuljetuksessa ja erilaisten biokemiallisten prosessien suorittamisessa.