plasmasolusyöpään

Plasmasolusyöpä on pahanlaatuinen sairaus, jossa plasmasolut – immuunijärjestelmän valkosoluja muistuttavat solut – lisääntyvät hallitsemattomasti. Ne sijaitsevat tavallisesti luuytimessä ja voivat vaurioittaa luukudosta, munuaisia sekä aiheuttaa anemiaa tai infektioherkkyyttä.

Tyyppejä ovat solitary plasmacytoma, joka on yksi plasmasolukasvu luussa tai pehmytkudoksissa, sekä extramedullaarinen plasmacytoma pehmytkudoksissa. Usein sairaus etenee multippeliksi myeloomaksi, jolloin kyseessä on systeeminen luuydinkasvu.

Oireet ja diagnosointi: yleisiä oireita ovat selkä- tai luun kipu, anemia ja väsymys; munuaisvauriot ja infektioherkkyys voivat ilmetä myöhemmin. Diagnoosi perustuu verikokeisiin (kalsium, kreatiniini, hematokriitti, proteiinimittaukset), serologiseen elektroforeesiin sekä immunofiksioon, sekä vapaisiin kevyeen ketjuihin (kappa/lambda). Virtsasta voidaan havaita Bence Jones -proteiinia. Kuvantaminen (röntgen, MRI, CT, PET-CT) ja luuytimen koepala (plasmasolujen osuus yli 10 %) vahvistavat diagnoosin.

Hoito: Solitary plasmacytoma hoidetaan usein säteilyllä; mahdollinen kirurginen poistaminen. Extramedullaarinen plasmacytoma hoidetaan pääosin säteilyllä. Monosolu myelooma vaatii systemaattista hoitoa, johon kuuluu yhdistelmähoito (proteasoominivaihdon inhibiittorit, IMiD-lääkkeet, monoklonaaliset vasta-aineet) sekä mahdollinen autologinen kantasolusiirto. Tukitoimina käytetään bisfosfonaatteja luuston suojaamiseen, nesteytystä, infektion torjuntaa ja rokotuksia.

Ennuste vaihtelee tyypin mukaan. Solitary ja extramedullaarinen plasmacytoma voivat parantua paremmin kuin monisolu myelooma. Uudet hoitomuodot ovat pidentäneet elinaikaa ja parantaneet elämänlaatua; säännöllinen seuranta on välttämätöntä.