pitkäikäisyys

Pitkäikäisyys tarkoittaa elinikää sekä yksilön että väestön tasolla. Se kattaa eliniän odotteen (syntymähetkellä odotettavissa oleva ikä) sekä maksimielinän (suurin havaittu tai mahdollinen ikä populaatiossa). Lisäksi käsite liitetään usein terveelliseen elinikään, eli ajanjaksoon jolloin ihminen elää suurimman osan elämästään toimintakykyisenä ilman merkittäviä kroonisia sairauksia.

Mittareita ovat eliniän odote, terveellinen elinikä ja maksimaalinen elinikä. Eliniän odote vaihtelee maiden ja aikakausien mukaan ja riippuu sekä geneettisistä tekijöistä että ympäristöolosuhteista. Maksimaalinen elinikä kuvaa tilastollista rajaa, jota on saavutettu. Terveellinen elinikä painottaa toimintakykyä ja terveyttä pitkän elämän aikana.

Determinantit: perinnöllisyys selittää osan vaihtelusta, mutta suurempi merkitys on elämäntavoilla ja elinympäristöllä. Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, painonhallinta, tupakoinnin välttäminen ja kohtuullinen alkoholin käyttö liitetään usein parempaan elinikään ja terveyteen. Väestön koulutus, tulotaso, asuminen sekä terveydenhuolto ja ympäristötekijät vaikuttavat myös.

Tutkimus pitkäikäisyyden alalla käsittää gerontologian sekä biolääketieteen ja genetiikan. Keskeisiä teemoja ovat solujen vanhenemisen mekanismit, telomeerien pituus, tulehdus ja vuorokausirytmin vaikutus terveyteen. Vaikka on saatu lupaavia tuloksia eläimillä ja joissakin ihmisryhmissä, ei ole yleisesti hyväksyttyä keinoa pidentää elinikää merkittävästi ilman riskejä. Väestötason politiikalla ja terveyden edistämisellä on kuitenkin keskeinen rooli terveellisen elinikän lisäämisessä.