pirstoutumista

Pirstoutumista tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa suurempi kokonaisuus hajoaa useiksi pienemmiksi osiksi tai menettää eheytensä. Sillä voi olla sekä fysikaalisia että abstrakteja ilmenemismuotoja, ja ilmiötä havaitaan monilla tieteenaloilla sekä arkipäiväisessä kielessä.

Termi juontaa verbistä pirstoutua, joka tarkoittaa murskautumista tai sirpaloitumista. Pirstoutumista käytetään sekä tieteellisessä että yleisessä kielenkäytössä kuvaamaan tämänkaltaisten jakautumisen prosesseja.

Konteksteja: Ekologiassa pirstoutuminen tarkoittaa elinympäristöjen jakautumista pienempiin, erillisiin palstoihin, kun suuret elinalueet katkeavat esimerkiksi rakentamisen, maankäytön sekä infrastruktuurin seurauksena. Maantieteessä ja kaupunkisuunnittelussa pirstoutuminen voi tarkoittaa asutuksen, liikkumisreittien tai resurssien jakautumista pienempiin osiin, mikä voi kasvattaa etäisyyksiä ja lisätä kustannuksia. Materiaalitieteessä pirstoutuminen viittaa kappaleen murtumiseen tai sirpaloitumiseen, usein rasituksen tai ympäristöolojen seurauksena. Sosiologiassa tai politiikassa pirstoutuminen voi kuvata mielipiteiden, ryhmien tai instituutioiden rakenteen monimutkaistumista useisiin erillisiin osiin, jolloin yhteisen toiminnan koordinaatio heikkenee.

Vaikutukset voivat olla sekä kielteisiä että positiivisia riippuen kontekstista. Ekologisesti pirstoutuminen voi heikentää lajien liikkuvuutta ja geneettistä vaihtelua, mutta joissain tilanteissa mosaikkimainen maasto voi lisätä sopeutumiskykyä. Taloudessa se voi lisätä kustannuksia ja heikentää infrastruktuurin integroituvuutta, ja sosiaalisessa mielessä se voi lisätä eriytymistä ja konfliktien riskiä.

Pirstoutumista voi mitata ja arvioida esimerkiksi tilastollisin fragmentaatiomittarein sekä tutkimalla alueiden koon, etäisyyksien ja yhteyksien muutoksia sekä toiminnan koordinoinnin vaikeutta.