pintakuviot

Pintakuviot ovat pintojen kuvioita ja tekstuureja, joita esiintyy sekä luonnollisissa että ihmisen tekemissä materiaaleissa. Ne voivat olla visuaalisia, jolloin kuvio näkyy valon ja varjon vaihtelusta, sekä taktiilisia, joita voi tuntea sormenpäillä. Pintakuviot voivat syntyä suunnittelun ja valmistuksen tuloksena tai luonnollisina ilmiöinä, ja ne voivat liittyä materiaaleihin kuten puuhun, kiveen, metalliin, lasiin ja tekstiileihin.

Pintakuviot syntyvät monin tavoin: käsityöprosesseissa kuten hionnassa ja jälkikäsittelyissä, kuosittelussa, kudonnassa ja painatuksessa, sekä koneellisissa prosesseissa kuten karhennuksessa, harjauksessa ja viimeistelystä. Luonnossa pintakuviot voivat kehittyä kulumisen, rapautumisen tai sedimentaation seurauksena. Pintakuviot vaikuttavat sekä visuaaliseen ilmeeseen että käyttökokemukseen: ne voivat lisätä estetiikkaa, parantaa otetta, vaikuttaa kitkaan ja helpottaa puhdistusta.

Pintakuviot ovat tärkeä käsite sekä muotoilussa että materiaalitutkimuksessa. Ne ovat osa muotoilun kieltä ja niihin kiinnitetään huomiota esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa, puu- ja metallipinnoissa, keramiikassa sekä arkeologiassa ja arkkitehtuurissa.