pimeyttä

Pimeyttä on suomen kielen termi, joka kuvaa tilaa, jolloin valoa on vähän tai sitä ei ole. Se voi viitata sekä ympäristön fyysiseen ominaisuuteen että kokemukselliseen tilaan. Etymologisesti pimeys pohjautuu adjektiiviin pimeä; partitiivinen muoto pimeyttä viittaa ilmiön luonnontilaiseen olemassaoloon.

Fysikaalisesti pimeys määritellään valon puutteeksi siten, että ihmisen silmä ei havaitse kohteita. Välähdykset ja pienet valonlähteet voivat tuottaa valonpilkahduksia, mutta pimeys tarkoittaa edelleen liian pientä luminanssia. Valon määrää mitataan luksessa; 0 lux tarkoittaa täydellistä pimeyttä.

Pimeys esiintyy luonnossa yöaikaan, varjoissa ja esteissä sekä urbaanissa ympäristössä valohäiriöiden vuoksi. Yökulttuurissa pimeyden ajalla on usein symbolinen merkitys: epävarmuus, pelko sekä mahdollisuus luovuudelle.

Pimeyden tutkimus kuuluu fysiikkaan, astronomiaan ja ympäristöalaan. Esimerkiksi tähtitiede tarkastelee pimeätaivauden ilmiöitä sekä valon saasteen vaikutuksia ja näköjärjestelmän sopeutumista pimeyteen.