pihaympäristössä

Pihaympäristössä tarkoitetaan asuinrakennuksen ympärillä olevaa ulko-aluetta, joka voi koostua pihasta, patiosta, terassista sekä siellä sijaitsevasta kasvillisuudesta ja rakenteista. Se muodostaa sekä asuin- että vapaa-ajan tilan ja vaikuttaa asukkaiden viihtyvyyteen sekä toiminnallisuuteen.

Rakenteet voivat sisältää kivetyksiä, terasseja, ajoväyliä ja muita kiinnitettyjä pintamateriaaleja sekä rakennuksia kuten varastot tai katokset. Kasvillisuus voi olla nurmikkoa, kukkapenkkejä, pensaita, puita sekä köynnöksiä. Ympäristöön voi sisältyä vesielementtejä, valaistusta sekä yksityisyyttä antavia aitoja tai pensasaidoja. Pihan käyttö voi suunnata oleskeluun, grillaamiseen, lasten leikkeihin sekä puutarhaviljelyyn.

Suunnittelussa huomioidaan ilmastolliset ja maaperäolosuhteet, kuten talven lumitila ja sadeveden hallinta sekä auringonpaiste. Kestävä materiaalivalinta, vedenkulutuksen pienentäminen ja energiatehokkuus voivat olla tavoitteita. Tärkeää on myös esteettömyys, turvallisuus sekä käytettävyyden tasaaminen vuodenaikojen mukaan. Puutarha- ja pihakasvien valinnassa painotetaan sekä käyttötarpeita että ympäristön monimuotoisuutta.

Ylläpidossa keskeisiä tehtäviä ovat säännöllinen nurmen leikkuu, pensas- ja puiden leikkaus, rikkaruohojen torjunta sekä kastelu. Talviaikoina huomioidaan lumenpito ja liukkauden ehkäisy. Ympäristöystävällisyyden näkökulmasta käytetään sade- tai harmaavedellä kastelua sekä läpäiseviä pinnoitteita ja kierrätettyjä materiaaleja.

Yleisiä teemoja ovat tilan monipuolinen käyttö, luonnon ja asumisen yhteensovittaminen sekä pihan kestävän kehityksen tukeminen, esimerkiksi monimuotoisuuden lisäämisen ja resurssien tehokkaan käytön kautta.

---