pigmentoituneisuuden

Pigmentoituneisuus tarkoittaa ihon, hiusten ja silmien pigmentin määrän ja jakautumisen astetta, suurimmaksi osaksi melaniinin tuotannon mukaan. Se on yksilöllinen ominaisuus, joka voi muuttua ajan myötä. Käytössä termi kattaa sekä hyperpigmentaation (lisääntynyt pigmentti) että hypopigmentaation (vähemmän pigmentti).

Hyperpigmentaatio syntyy usein auringon ultraviolettisäteilystä, tulehduksista jälkikäteen, hormonaalisista tekijöistä (esimerkiksi melasma) sekä ikään liittyvistä muutoksista tai maksaläiskistä. Hypopigmentaatio voi johtua esimerkiksi vitiligosta, infektioista tai tulehduksellisten tilojen jälkivaikutuksista. Pigmentoituneisuus voi lisäksi olla geneettisesti määräytyvää tai seurausta ympäristötekijöistä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon; tarvittaessa voidaan käyttää Wood-lamppuvalaisua tai dermatoskopiaa tukena. Harvoin voidaan tarvita histologista tutkimusta taustalla olevan syyn selvittämiseksi.

Merkitys ja hoito: Siinä on usein kosmetinen ulottuvuus, mutta joissain tapauksissa pigmentaatio voi viitata jäännös- tai taustasairauksiin, joita tulee harkita. Tavoitteena on tasoittaa pigmentaatiota sekä estää sen uusimista, aina yksilöllisesti ihotyypin ja pigmentaation syyn mukaan.

Ennaltaehkäisyyn kuuluu säännöllinen UV-suojan käyttö (SPF 30 tai enemmän, suoja lisäksi UV-aikaan) sekä välttäminen liiallista auringonottoa. Hoitoja voivat olla depigmentaattiset aineet, kemialliset kuorinnat sekä laser- tai valohoidot; näiden valinta tehdään potilaan ihotyypin ja pigmentaation syyn perusteella. Hoitotoimenpiteet arvioidaan useammalla viikosta kuukauteen kerrallaan, ja tulokset vaihtelevat.