pigmentointiaineet

Pigmentointiaineet ovat väriaineita, joita käytetään monien materiaalien värjäämiseen. Ne ovat yleensä epäliuottuvia tai vain vähän liukenevia, ja ne muodostavat kiinteitä hiukkasia, jotka dispersoituvat seokseen tai pintaan ja kiinnittyvät materiaaliin. Toisin kuin liukenevat väriaineet, pigmentointiaineet eivät pääse liukenemaan, vaan väri ilmenee hiukkasten kautta.

Pigmentointiaineet jaotellaan pääasiassa kahteen suureen luokkaan: epäorgaanisiin ja orgaanisiin pigmenteihin. Epäorgaaniset pigmentit ovat usein kestäviä ja kattavia; tyypillisiä esimerkkejä ovat rautaoksidit (punainen, keltainen, ruskea), titanivalkoinen titanium dioxide (valkoinen pigmentti), ultramarine sekä kromioksidigreenit. Orgaaniset pigmentit tarjoavat laajemman värivalikoiman ja kirkkaammat sävyt, mutta ne voivat olla vähemmän valonkestävät kuin monet epäorgaaniset pigmentit. Erikoistapauksena lake-pigmentit muodostetaan liuottamalla orgaaninen väriaines metallisalilla ja niitä käytetään yleisesti kosmetiikassa sekä painotavaroissa.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat peittävyys eli katteentekokyky, sävy ja värin voimakkuus, dispersoituvuus eli kuinka hyvin pigmentti jakautuu seokseen, sekä valonkesto (valonkesto) ja kemiallinen sekä lämpötilallinen kestävyys. Pigmentointiaineita käytetään laajasti maaleissa, pinnoitteissa, muoveissa, tekstiileissä ja painotuotteissa sekä joissakin kosmetiikkatuotteissa. Säädösten ja turvallisuusnormien vuoksi pigmenttien koostumus ja käyttöesikatselu voivat vaihdella käyttötarkoituksen mukaan.