pienimolekyylisistä

Pienimolekyylisistä viittaa kemiallisiiin yhdisteisiin, joiden molekyylipaino ja koostumus ovat verrattain yksinkertaisia verrattuna biopolymeereihin ja suuriin polymeriyhdisteisiin. Yhdisteet voivat olla sekä orgaanisia että epäorgaanisia. Yleinen ajattelutapa on, että pienimolekyylit koostuvat pienestä määrästä atomeja ja muodostavat erillisiä molekyylejä ilman pitkäketjuisia polymeroituneita rakenteita. Lääkeaineiden yhteydessä pienimolekyylit ovat usein niiden kehitettävyyden ja farmakokinetiikan kannalta keskeisiä; niiden voidaan odottaa olevan riittävän pieniä ja monipuolisia toimiakseen solukalvon yli.

Pienimolekyylien ominaisuuksiin vaikuttavat sekä niiden kemiallinen koostumus että kolmiulotteinen rakenne. Ne ovat usein reaktiivisia ja kemiallisesti muunneltavissa, ja niillä on taipumus liuottaa eri liuottimissa riippuen ryhmästään ja protonoitumisvaiheista. Niiden tutkimus ja kehitys ovat keskeisiä kemian, biokemian ja farmasian aloilla. Pienimolekyylit muodostavat perustan monille lääkeaineille, maatalouskemikaaleille, väriaineille ja katalyyteille. Tutkimuksessa käytetään pienimolekyylien kirjastoja ja näytönmenetelmiä suurten todentamistarpeiden täyttämiseksi.

Esimerkkejä pienimolekyyleistä ovat glukoosi, etanoli, aseton, kofeiini, aspiriini ja ibuprofeeni. Lisäksi pienimolekyylien tunnisteet, kuten molekyylikaavat ja identifiointitiedot (esim. SMILES, InChI), mahdollistavat niiden esittämisen ja käsittelyn tieteellisissä tietokannoissa. Pienimolekyylisyyden käsite tarjoaa yksinkertaisen, mutta laajan kehyksen sekä teoreettiselle että soveltavalle kemialle.