pidätyksiin

Pidätyksiin viitataan viranomaisten suorittamaan vapauden riistoon, jolla pyritään varmistamaan esitutkinta, estämään vammoja tai turvaamaan oikeudellinen menettely. Suomessa pidätyksiä säädellään rikosprosessiasetuksella sekä muulla lainsäädännöllä ja kansainvälisillä ihmisoikeusvelvoitteilla.

Pidätyksen päämuodot ovat kaksi: poliisin suorittama kiinniotto tai pidätys lyhytaikaisessa tarkoituksessa sekä tuomioistuimen määräämä esitutkintavankeus, jolla epäiltyä pidetään vangittuna esitutkinnan ja oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Esitutkintavankeus on määräaikainen toimenpide, jossa tuomioistuin arvioi, onko pidätys välttämätön ja oikeudellinen edellytys tutkinnan edistymiselle. Pidätyksen hyväksymisen perusteet ovat tarpeellisuus, oikeasuhtaisuus ja kiireellisyys.

Prosessi ja valvonta: Pidätys on käytännössä aloitettava oikeudellisen menettelyn turvaamiseksi ja se on oltava juridisesti perusteltu. Epäilty on aina oikeutettu tiedonsaantiin pidätyksen perusteista sekä oikeudelliseen neuvontaan ja tulkkausapuun tarvittaessa. Tilanteessa on oikeus yhteydenpitoon asianosaisen tai hänen läheistensä kanssa. Jos epäilty on ulkomaalainen, on mahdollisuus tiedottaa konsulaariavusta.

Oikeudellinen valvonta ja oikeus kehotukseen: Pidätys on oikeudellisesti tarkkailtua, ja sen jatkumisesta sekä ehdoista päättää tuomioistuin, tavallisesti määräajoin. Erityistä huomiota kiinnitetään lasten ja nuorten oikeuksiin sekä ihmisoikeuksien noudattamiseen koko pidätyksen aikana.