pheromoneihin

Pheromoneihin viitataan kemiallisina signaaleina, joita eläimet erittävät ja jotka vaikuttavat muiden saman lajin yksilöiden käyttäytymiseen tai fysiologiaan. Signaalit vapautuvat ympäristöön ja vastaanottajat havaitsevat ne pääasiassa hajureseptoreiden välityksellä. Pheromoneihin liittyy usein sekä välitön käyttäytymisen muutoksia että pitkäaikaisia, kehitystä tai lisääntymistä sääteleviä primereja.

Pääluokittelussa erotetaan usein seksuaaliset pheromaatit, jotka houkuttelevat lisääntymiskumppaneita; kootumis- eli aggregaatio-pheromaatit, jotka saavat yksilöitä kokoontumaan yhteen; jälkityspheromaatit (trail pheromones), jotka ohjaavat matkaa ja reittejä; sekä varoitus-pheromaatit, jotka kertovat uhasta. Joillakin lajeilla pheromoneilla on sekä nopeasti vaikuttava että pitkäkestoinen vaikutus (primer-efekti).

Esimerkkejä luonnosta: monet perhoslajit käyttävät naaraiden seksuaalisia pheromoneja, jotta koiraat löytävät ne pitkien matkojen takaa. Muurahaiset ja termiitit käyttävät trail-pheromoneja ruokareittien merkkäämiseen ja kollektiivisen työn koordinoimiseen. Mehiläiset ja eräät nisäkkäät voivat käyttää signaaleja sosiaalisen käyttäytymisen tukemiseen; ihmisten pheromoneihin liittyvä näyttö on kuitenkin epävarmaa ja kiistanalaista.

Sovelluksia ovat torjunta ja tuholaistorjunta, joissa käytetään feromoneja houkuttimina tai häirintämenetelminä, sekä joidenkin markkinoiden koostumukset mating disruption -menetelmiin. Tutkimus kohdistuu signaalin evoluutioon, funktionaaliseen monimuotoisuuteen ja kontekstisidonnaisuuteen.