pessimistlikkus

Pessimistlikkus on taipumus odottaa kielteisiä tuloksia ja tulkita tapahtumia negatiivisella tavalla. Se voi ilmetä pysyvänä asenteena tai tilapäisenä mielentilana, ja siihen voi liittyä taipumus korostaa riskejä, epäluuloa myönteisiä tapahtumia kohtaan sekä taipumus pitää epäonnistumisia todennäköisempinä.

Pessimistlikkuus erottuu optimismista ja realismista. Optimismi odottaa myönteisiä lopputuloksia, realismi kuvaa tilanteen sellaisena kuin se on, kun taas pessimismi painottaa negatiivisia mahdollisuuksia. Pessimistinen ajattelutapa voi olla sekä kognitiivinen vinouma että emotionaalinen tila.

Taustatekijöitä ovat sekä persoonallisuus (esimerkiksi korkeampi neurotismi) että varhaiset kokemukset sekä kulttuuriset tekijät. Filosofiassa pessimismi voi tarkoittaa koulukuntaa, jonka mukaan elämä sisältää enemmän kärsimystä kuin onnea; tunnettuja ajattelijoita ovat muun muassa Arthur Schopenhauer. Nykypsykologiassa pessimismi liittyy negatiivisiin odotuksiin ja toivottomuuden tunteisiin, ja siihen liittyy tutkimusta masennuksen ja ahdistuksen yhteydestä.

Pessimistlikkus voi toisinaan toimia sopeutumisen välineenä, esimerkiksi riskien varovaiseen arviointiin, mutta krooninen pessimistinen suuntautuminen voi heikentää motivaatiota ja mielenterveyttä. Sen tutkimus kytkeytyy psykologiaan, filosofiaan sekä käytännön toimintakyvyn arviointiin; mittaamiseen käytetään muun muassa kognitiivisia mittareita ja kyselyitä kuten LOT-R (Life Orientation Test) sekä pessimismi- ja toivottomuuden mittareita.